Viimeinen kuukausi

Ei voi olla, eihän? Niin se kalenteri ainakin sanoo. Joku varmaan repi pari kuukautta jostain välistä pois koska ei se vaan voi olla mahdollista, että oon enää reilun viikon verran Uudessa-Seelannissa!! No mutta ihan vielä ei onneksi tarvitse tunteelliseksi ryhtyä, sillä ihan huippu kuukausi vielä edessä, josta kyllä otetaan kaikki irti!! 

Mutta tähän väliin nyt vähän tapahtumia viimeiseltä parilta viikolta: 

Eli siis mahtavan road tripin jälkeen suuntasin kulkuni kohti eteläsaaren eteläistä kärkeä, Invercargillia. Suunnitelmani oli vaan käydä siellä ja sitten jatkaa seuraavana päivänä Queenstowniin, mutta kuinka ollakaan niin huomaan bussissa, että kaikki nakedbusin bussit oli loppuunvarattuja seuraaville päiville. Mulla oli vaan noin viikko aikaa käydä Queenstownissa ja länsirannikolla, joten ei ollut kyllä aikaa jäädä jumiin yhteen pikkukaupunkiin. Joten ei siinä sitten muuta kuin seuraavana aamuna tien laidalle ja peukkua pystyyn! 

Liftaaminen on täällä reppureissaajien keskuudessa melko yleinen matkustustapa. Vaikka riskejä tietysti aina on, niin kun on vähän järkeä matkassa ja luottaa omiin vaistoihinsa, niin ei pitäisi olla mitään hätää.

Ja kaikki meni tosi hyvin! Kahdella ensimmäisellä kyydillä pääsin n. puoli tuntia eteenpäin, ja kolmannella sitten perille asti. Ensiksi olin nuoren tosi mukavan paikallisen pojan kyydissä, sitten tosi sympaattisen Johnny Cashia kuuntelevan eläkeläismiehen kyydissä, joka oli itse reissannut maailmaa tosi paljon. Viimeiseksi pääsin Queenstownissa asuvan nuoren pariskunnan kyytiin, jotka fiilistelivät Michael Jacksonin musiikin tahtiin. Sain myös kuulla hyvää Uusi-Seelantilaista rokkia, ja mielenkiintoisen maorilegendan Queenstownin järven synnystä. Kaikki meni jotenkin helposti ja mukavasti, eikä kyytejä tarvinnut 20 minuuttia enempää odotella.

 

Queenstown on tunnettu hyvien extreme-lajien harrastusmahdollisuuksista ja hyvästä yöelämästä. Mun henkilökohtainen kohokohtani kaupungissa oli kuitenkin jokin aivan muu, ja se oli järven edustalla auringonlaskussa pianoa soittava Mathias Piano Man. Siinä hetkessä oli jotain aivan erityistä, kun vaan katseli sitä upeaa näkyä kun aurinko laskeutui vuorien taakse ja kuunteli aivan uskomattoman herkkää ja kaunista pianonsoittoa. Kaikki ihmiset kerääntyivät siihen ympärille ja vaan katselivat maisemia nauttivat musiikista. Se oli jotenkin sellainen hetki jota ei pysty sanoin selittämään. 

Queenstownista tein päiväretken Wanakaan, jossa pääsi tosi söpöön leffateatteriin. Yhdessä ainoassa salissa oli erilaisia sohvia ja tuoleja, joista sai valita mieluisimman. Elokuvan keskikohdassa valkokangas pimeni, jolloin sai mennä ostamaan juuri uunista tulleita ihania suklaakeksejä ja teatterin omatekemää jäätelöä. Sitten vaan takaisin löhöämään salin sohville leffaa katsomaan uusien herkkujen kanssa. Näinhän sen pitäisi aina mennä!

Leffaa pystyi myös seuraamaan tuosta söpöstä autosta :)

                                    

Wanakan jälkeen kävin Milford soundissa, josta menin Franz Joseph Glacieriin, josta jatkoin Hokitikaan. Hokitikasta Nelsoniin ja sieltä kohti pohjoissaarta ja Aucklandia. 

Nyt olen Aucklandissa ja huomiseksi ystävänpäiväksi ei olisi kyllä voinut parempaa lahjaa toivoa, kuin Oonan saapumista tänne mun luo!!! Vaikka olenkin nauttinut yksin matkustamisen tuomasta vapaudesta, on kiva päättää reissu yhdessä ihanan ystävän kanssa. Ja viikon päästä lento Australian Cairnsiin, jeee!!!