Viimeinen kuukausi

Ei voi olla, eihän? Niin se kalenteri ainakin sanoo. Joku varmaan repi pari kuukautta jostain välistä pois koska ei se vaan voi olla mahdollista, että oon enää reilun viikon verran Uudessa-Seelannissa!! No mutta ihan vielä ei onneksi tarvitse tunteelliseksi ryhtyä, sillä ihan huippu kuukausi vielä edessä, josta kyllä otetaan kaikki irti!! 

Mutta tähän väliin nyt vähän tapahtumia viimeiseltä parilta viikolta: 

Eli siis mahtavan road tripin jälkeen suuntasin kulkuni kohti eteläsaaren eteläistä kärkeä, Invercargillia. Suunnitelmani oli vaan käydä siellä ja sitten jatkaa seuraavana päivänä Queenstowniin, mutta kuinka ollakaan niin huomaan bussissa, että kaikki nakedbusin bussit oli loppuunvarattuja seuraaville päiville. Mulla oli vaan noin viikko aikaa käydä Queenstownissa ja länsirannikolla, joten ei ollut kyllä aikaa jäädä jumiin yhteen pikkukaupunkiin. Joten ei siinä sitten muuta kuin seuraavana aamuna tien laidalle ja peukkua pystyyn! 

Liftaaminen on täällä reppureissaajien keskuudessa melko yleinen matkustustapa. Vaikka riskejä tietysti aina on, niin kun on vähän järkeä matkassa ja luottaa omiin vaistoihinsa, niin ei pitäisi olla mitään hätää.

Ja kaikki meni tosi hyvin! Kahdella ensimmäisellä kyydillä pääsin n. puoli tuntia eteenpäin, ja kolmannella sitten perille asti. Ensiksi olin nuoren tosi mukavan paikallisen pojan kyydissä, sitten tosi sympaattisen Johnny Cashia kuuntelevan eläkeläismiehen kyydissä, joka oli itse reissannut maailmaa tosi paljon. Viimeiseksi pääsin Queenstownissa asuvan nuoren pariskunnan kyytiin, jotka fiilistelivät Michael Jacksonin musiikin tahtiin. Sain myös kuulla hyvää Uusi-Seelantilaista rokkia, ja mielenkiintoisen maorilegendan Queenstownin järven synnystä. Kaikki meni jotenkin helposti ja mukavasti, eikä kyytejä tarvinnut 20 minuuttia enempää odotella.

 

Queenstown on tunnettu hyvien extreme-lajien harrastusmahdollisuuksista ja hyvästä yöelämästä. Mun henkilökohtainen kohokohtani kaupungissa oli kuitenkin jokin aivan muu, ja se oli järven edustalla auringonlaskussa pianoa soittava Mathias Piano Man. Siinä hetkessä oli jotain aivan erityistä, kun vaan katseli sitä upeaa näkyä kun aurinko laskeutui vuorien taakse ja kuunteli aivan uskomattoman herkkää ja kaunista pianonsoittoa. Kaikki ihmiset kerääntyivät siihen ympärille ja vaan katselivat maisemia nauttivat musiikista. Se oli jotenkin sellainen hetki jota ei pysty sanoin selittämään. 

Queenstownista tein päiväretken Wanakaan, jossa pääsi tosi söpöön leffateatteriin. Yhdessä ainoassa salissa oli erilaisia sohvia ja tuoleja, joista sai valita mieluisimman. Elokuvan keskikohdassa valkokangas pimeni, jolloin sai mennä ostamaan juuri uunista tulleita ihania suklaakeksejä ja teatterin omatekemää jäätelöä. Sitten vaan takaisin löhöämään salin sohville leffaa katsomaan uusien herkkujen kanssa. Näinhän sen pitäisi aina mennä!

Leffaa pystyi myös seuraamaan tuosta söpöstä autosta :)

                                    

Wanakan jälkeen kävin Milford soundissa, josta menin Franz Joseph Glacieriin, josta jatkoin Hokitikaan. Hokitikasta Nelsoniin ja sieltä kohti pohjoissaarta ja Aucklandia. 

Nyt olen Aucklandissa ja huomiseksi ystävänpäiväksi ei olisi kyllä voinut parempaa lahjaa toivoa, kuin Oonan saapumista tänne mun luo!!! Vaikka olenkin nauttinut yksin matkustamisen tuomasta vapaudesta, on kiva päättää reissu yhdessä ihanan ystävän kanssa. Ja viikon päästä lento Australian Cairnsiin, jeee!!!

Road Trip

Dunedinin hostellissa tutustuin heti ensimmäisenä iltana kahteen ihanaan saksatyttöön Fabianaan ja Henrikeen. He olivat vuokraamassa autoa 10 päivän road tripille itärannikolle, mutta tarvitsivat vielä yhtä tyyppiä mukaan, jotta reissusta tulisi edullisempi. Mulla kun ei mitään suunnitelmia ollut, niin sitä sen kummempia miettimättä ajattelin, että miksi en lähtisi mukaan ja päätin sitten liittyä seuraan. Vuokrattiin auto samana päivänä sitä seuraavaksi päiväksi, ja yhtäkkiä mulla olikin jännät suunnitelmat seuraaville päiville ihmisten kanssa, jotka olin tuntenut vain yhden illan. Tytöt olivat viikkoa aikasemmin olleet samanlaisella road tripillä länsirannikolla ranskalaisen pojan Adrienin kanssa, ja Adrien päätti viime hetkillä tulla mukaan ja lentää Dunediniin samana päivänä kun auto oli tarkoitus hakea lentokentältä. Eli kaikki tapahtu tosi nopeasti ja spontaanisti!

Tästä kaikki alkoi, matkalla lentokentälle autoa hakemaan

Kun auto oli haettu ja viimeinkin saatu neljän ihmisen rinkat, reput, ruokakassit, teltat, makuupussit- ja alustat sullottua pienimpään ja edullisimpaan autoon, voitiin vihdoin aloittaa yhteinen reissumme. Pysähdyttiin aina kun matkan varrella oli jotain nähtävyyksiä, tai muuten vaan kivoja maisema. Ajoimme ensin Dunedinista Oamaruun.

Moeraki boulders, tosi jänniä pyöreitä kiviä

Joka päivä mentiin eri camping-alueelle, ja tehtiin yhdessä kaasukeittimellä meidän herkullinen illallinen. Pastaa, tomaattikastiketta ja joskus lisänä tonnikalaa, maissia tai papuja. 

banaanin kuori -taidetta

Oamarussa mentiin yhteen "pingviinipaikkaan" jossa voi illalla nähdä pingviinejä. Siellähän niitä tallusteli! Oli vaan aika pimeää, niin niitä oli melko vaikea nähdä. Seuraavana päivänä ajettiin Mt Cook:ille, Uuden-Seelannin korkeimmalle vuorelle. Kun päästiin perille sää oli aivan järkyttävä. Satoi, oli kylmä ja tuuli tosi paljon. Yö teltassa oli aivan hullu. Teltan seinät ja katto olivat naamassa kiinni koko ajan tuulen takia, ja oli niin kylmä kahdesta hupparista, kaksista housuista ja villasukista huolimatta. Mutta olipahan kokemus sekin! Aamulla huomattiin, että yksi teltan pitkistä tikuista (jotka pitää telttaa pystyssä) oli katki, mutta se saatiin vahvalla kiipeilijän teipillä korjattua :)

Seuraavana päivänä sää olikin sitten aivan upea, ja päästiin tekemään upea kävely, josta sai tosi hyvät nnäkymät vuorelle.

Matkan varrella piti kuitenkin tehdä nopea valokuvapysähdys, koska kirkkaansininen järvivesi sekä taivas, ja lumihuippuiset vuoret olivat kyllä niin upea näky

Mt Cookin jälkeen jatkettiin Lake Tekapolle. Oli kyllä tosi kaunis järvi.

Ja siis mikään ei voita niitä aamuja, kun unenpöpperöisenä kömpii ulos teltasta, ja ensimmäisenä tuntee lämmön ja auringonsäteet kasvoilla ja näkee upeat maisemat. Silloin ei voinut muuta kun vaan olla tosi onnellinen, että sai olla juuri siinä paikassa siihen aikaan. 

Kokkailua Lake Tekapossa

Löydettiin ajaessa kiva järvi, jossa vaan chillattiin, ja paikallinen pariskunta antoi meidän käyttää niiden "stand up paddle boardia" oli tosi kivaa!

Seuraavaksi ajettiin kohti Kaikouraa, ja siellä tehtiin ihan mieletön "Sawcut gorge" -vaellus. Paljon joenylityksiä, ja kiville ja kallioille kiipeämistä.

Ajomatka Sawcut gorgeen oli aivan upea

Kenkien kastumista ei voinut välttää!

Yleistä sekoilua camping-alueella

Löydettiin vihdoin camping-alue, jossa sai tehdä nuotioita. Harmiksemme meillä ei ollut vaahtokarkkeja joita olis voinu grillata, mutta onneksemme yhden perheen lapset toi meille jokaiselle yhden vaahtokarkin. Niin söpöö!

Kaikoura Peninsula

Tunnelmallinen kynttiläillallinen

Välillä kyllä ihmeteltiin, että miten ihmeessä me kaikki oikeen mahduttiin tonne autoon

Todella onnistunut road trip:imme päättyi Christchurchiin, ja oli kyllä niin kiva kokemus ja en olis voinut toivoa hauskempaa matkaseuraa! Ei sitä kauheesti edes välittänyt, että suihkuun ei aina päässyt, huussit nyt oli välillä vähän niin ja näin ja välillä yöt oli tosi kylmiä ja sai palella, mutta se vapaus kun voi mennä minne vaan, pysähtyä missä vaan, pitää piknik lounas aina jossain uudessa ihanassa maisemapaikassa, uida kauniissa järvessä tai merenrannalla milloin huvittaa ja vaan nauttia ulkoilmaelämästä oli kyllä vaan niin uskomattoman hienoa!