tiistai 5. marraskuuta 2013

Ensimmäinen työviikko

Mun farmielämä täällä ei alkanut ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Ehdin tehdä töitä kaksi päivää ennen kuin tulin kipeäksi, lepäilin pari päivää ja sitten piti päästä lääkäriin saamaan antibiootteja pitkään jatkuneeseen kurkkukipuun ja jotain muuta lääkettä korviin ja on myös ollut silmätulehdusta, että tosi kiva! Mutta nyt on parempaan toivottavasti menossa, töiden teko tälleen vähän puolikuntosena kun ei nyt oo niin kivaa. 

Mutta tässä nyt lyhyesti vähän viikon tapahtumia: 
Ensimmäisenä työpäivänä tapasin salaattipellolla paikallisen tytön Georgien ja suomalaisen tytön Elinan, jotka kanssa tekee meidän kanssa töitä. Leikataan siis sopivan kokoisia jäävuorisalaatteja pellolta (salaattien täytyy painaa vähintään 350g), laitetaan ne pusseihin ja liukuhihnalle, josta ne menevät isoon traktorin vetämään traileriin, jossa pussit suljetaan ja pakataan laatikoihin. Työpäivät ovat olleet 9-11h, eli pitkiä päiviä. Mutta meitä on kiva porukka täällä töissä, niin kyllä se aika suht nopeesti loppujen lopuksi kuluu :) Ja vaikka työ onkin aina sitä samaa ja välillä tulee vähän pitkästynyt olo, niin kuitenkin on kiva tehdä töitä ulkona ja sää on ollut enimmäkseen tosi hyvä!

Eilen muutin poikien talosta Elinan taloon, jossa nyt asutaan kahdestaan. On aika hauskaa miten kaksi suomalaista tyttöä päätyi peräkkäisinä päivinä samalle farmille täällä. Ja kolmen ruotsalaisen kanssa meillä on täällä pohjoismaalainen enemmistö! On ollut kyllä hassua mutta samalla ihanaa nyt päästä asumaan omaan taloon, jossa on oma huone ja voi hetkeksi vähän pysähtyä, eikä tarvitse olla koko ajan muuttamassa paikasta toiseen ja olla rinkkaa pakkaamassa yhä uudestaan. 

Valitettavasti ei oo vielä paljon kuvia, pitäis kyllä olla koska maisemat on jälleen kerran ihan upeat. Pellolla kun tekee töitä pystyy näkemään sinisen meren, lumihuippuisia vuoria ja kauniita isoja vihreitä kukkuloita. Joka aamu kun ajetaan töihin sitä vaan katselee ikkunasta ulos ja ihmettelee miten kauniiseen paikkaan sitä on päässytkään!



Ja sitten vielä ihanat mustelmat jotka sain molempiin käsiin salaattien pakkaamisesta, kun laatikot piti nostaa pinoihin ja välillä se oli vähän hankalaa :D 


Mutta vaikka sitä onkin täällä keskellä ei mitään, ruokakauppaan pääsee kerran viikossa, eikä tekemistä nyt välttämättä ihan hirveästi ole, niin on tää kyllä hieno kokemus nähdä millasta on elää farmilla ja muutenkin tehdä jotain mitä Suomessa ei koskaan tulisi tehtyä.

Ja sitten vielä tiedoksi, että en jostain syystä pysty vastaamaan kommentteihin, mutta oon niistä aina kyllä tosi kiitollinen! :)

1 kommentti:

  1. Helpotus, että olosi parani. Kuvat kertoo paljon ja me täällä Køpiksessä eläydytään sun kokemuksiin. Rakkain terveisin Pipi-täti

    VastaaPoista