lauantai 15. maaliskuuta 2014

Niin sitä nyt vaan ollaan kotona taas

Viimeinenkin kuukausi se vaan hurahti, ettei blogiakaan ehtinyt oikein ajattelemaan. Tänään saavuin yhteensä 37h kestäneiden lentojen ja lentokenttäodottelujen jälkeen rakkaaseen koti-Suomeen, ja kyllähän se tuntui ihanalta tulla taas omaan tuttuun ja turvalliseen kotiin. Niin ihanaa päästä näkemään läheisiä ja kavereita, ja päästä kokkaamaan kunnon monipuolista ja terveellistä kotiruokaa!

Mutta tähän nyt vielä pieni tiivistys Aussireissusta :)

Vaikka olikin vähän hassu fiilis jättää Uusi-Seelanti taakseen mielettömän puolen vuoden jälkeen, oli kyllä tosi ihanaa tulla Oonan kanssa tänne aurinkoiseen Australiaan. Tuli heti ihan eri tavalla lomafiilis kun pääsi uuteen maahan loikoilemaan palmujen alle. Matkasuunnitelmana oli siis tulla kolmen viikon aikana bussilla Cairnsista itärannikkoa pitkin Sydneyyn. Aikaa ei ollut paljon, sillä matkaa oli n. 3000km ja siinä välissä piti ehtiä pysähtyä monessa ihanassa kohteessa. 

Reissumme alkoi siis Cairnsista. Ja huh siellä oli kyllä ihanan hikinen olo koko ajan kun ilmankosteus ja kuumuus olivat aika korkeaa luokkaa. Vietimme siellä kolme yötä, ja ehdimme mm. rentoutua ihanan laguunin äärellä, hypätä benjihypyn ja snorklata Great Barrier Reefillä. Benjihyppy oli kyllä mieletön, hypättiin se Oonan kanssa tandemina ja se oli kyllä oikeesti tosi kivaa! Snorklasin ja näin koralleja elämäni ensimmäistä kertaa, ja olihan se aivan upeaa. Nähtiin hai, merikilpikonna ja mielettömän värisiä kaloja.

Cairnsin laguuni

Hostellin ilmainen sunnuntai-BBQ, kengurupihviä ja krokotiilimakkaraa!
Samana iltana päästiin myös tutustumaan hieman läheisemmin pikku-krokoihin ja käärmeisiin

Mentiin sitten vähän tippumaan!


Totuuden hetki

Ja sitten se oli menoa
Oli kyllä huikeeta, saimme samalla pienen vilvoittavan huuhtelun kun jouduimme päätä myöten veteen



Cairnsin jälkeen otimme ensimmäisen bussimme ja jäimme pois Mission Beachillä. Siellä vietimme yhden yön mikä oli ihan riittävästi. Erikoisena juttuna oli rantahiekassa olevat tuhannet ja tuhannet tosi pienien rapujen tekemät kolot ja hiekkapallot. Rannalla kävellessä pystyi sitten katsomaan miten nämä pienet miniravut vipelsi kolosta toiseen.

Koloja

Hiekkapalloja


Heikkapallokasoja


Ja itse herra minirapu



Seuraava pysäkkimme oli Airlie Beach. Oli kyllä ihana paikka, paljon palmuja ja lomafiilistä. Sielläkin oli ihana laguuni jossa vaan lilluttiin kuumana päivänä. Täältä teimme Whitsundays-veneretken, jossa pääsimme valkoisille hiekkarannoille ja turkooseille vesille. Se oli kyllä paratiisi! Pääsimme taas myös snorklaamaan, mikä oli kivaa!









Kahden Airlie Beach -yön jälkeen oli taas aika siirtyä kahdeksi yöksi seuraavaan paikkaan, joka oli Rainbow Beach. Bussimatka oli mukavat 14h, vietimme yön bussissa ja yritimme parhaamme mukaan saada edes vähän nukuttua.  Perillä hengasimme rannalla, nähtiin hiekkadyynejä ja värjäytynyttä hiekkaa, lilluttiin hostellin altaalla ja sateisina hetkinä katsoimme leffoja hostellin suuresta leffavalikoimasta. 

Coloured sands




Seuraavaksi saavuimme Noosaan. Teimme retken Fraser Islandille (joka olisi ollut fiksumpi tehdä Rainbow beachista mutta kävi se näinkin), mikä oli kyllä tosi kivaa. Ajettiin maailman suurimmalla hiekkasaarella, jossa kaikki oli vaan hiekkaa. Kävelimme sademetsässä, ja oli kyllä aika jännä ajatella, että kaikki siellä kasvoi vaan hiekan päällä. Oli kyllä mielenkiintoinen paikka. Saarella nähtiin dingoja ja matkalla saarelle nähtiin ensimmäiset kengurumme! 















Kolmen Noosa-yön jälkeen suuntasimme kolmeksi yöksi Brisbaneen. Pitkästä aikaa pääsi vähän suurempaan kaupunkiin, mikä oli mukavaa. Hengasimme kaupungilla, söimme paljon paljon jätskiä ja kävimme moikkaamassa supersuloisia koaloita ja hauskoja kenguruita Lone Pine Koala Sanctuaryssa.


Siis nää otukset on vaan niin ylisöpöjä











Seuraavaksi menimme yhdeksi yöksi Byron Bayhin, ja sieltä taas 14h bussimatka kohti määränpäätämme Sydneya. Siellä otimme aika rennosti, kävelimme keskustaa ympäri ja kävimme tietysti Bondi Beachilla (joka nyt ei oo kyllä mikään ihmeellinen). Sitten ajatukset alkoivatkin olla jo aika paljon kotimatkassa. Ausseissa oli aivan ihanaa, ja sinne menisi mielellään kyllä vielä uudestaan, koska ehdimme nähdä maasta vasta pienen osan. Sydneyssa vietimme kaksi yötä, jonka jälkeen pääsi iloisena ja niin monta upeaa reissukokemusta rikkaampana takaisin Suomeen.

Darling Harbour

Harbour Bridge
Opera House

Bondi Beach


Tähän se reissu sitten päättyi. On se kyllä aika epätodellista, että reissu jota odotti kaksi vuotta, on nyt yhtäkkiä ohi. Mutta tämä reilu puolivuotinen oli ehdottomasti elämäni parhaita, niin paljon upeita ihmisiä, mielettömiä paikkoja ja upeita kokemuksia. Nyt olen iloinen kun saan olla taas Suomessa, mutta kyllä sitä kohta pitää taas seuraavia reissuja alkaa suunnittelemaan!

Kiitos ja kumarrus kaikille blogia seuranneille! :)

torstai 13. helmikuuta 2014

Viimeinen kuukausi


Ei voi olla, eihän? Niin se kalenteri ainakin sanoo. Joku varmaan repi pari kuukautta jostain välistä pois koska ei se vaan voi olla mahdollista, että oon enää reilun viikon verran Uudessa-Seelannissa!! No mutta ihan vielä ei onneksi tarvitse tunteelliseksi ryhtyä, sillä ihan huippu kuukausi vielä edessä, josta kyllä otetaan kaikki irti!! 

Mutta tähän väliin nyt vähän tapahtumia viimeiseltä parilta viikolta: 
Eli siis mahtavan road tripin jälkeen suuntasin kulkuni kohti eteläsaaren eteläistä kärkeä, Invercargillia. Suunnitelmani oli vaan käydä siellä ja sitten jatkaa seuraavana päivänä Queenstowniin, mutta kuinka ollakaan niin huomaan bussissa, että kaikki nakedbusin bussit oli loppuunvarattuja seuraaville päiville. Mulla oli vaan noin viikko aikaa käydä Queenstownissa ja länsirannikolla, joten ei ollut kyllä aikaa jäädä jumiin yhteen pikkukaupunkiin. Joten ei siinä sitten muuta kuin seuraavana aamuna tien laidalle ja peukkua pystyyn! 

Liftaaminen on täällä reppureissaajien keskuudessa melko yleinen matkustustapa. Vaikka riskejä tietysti aina on, niin kun on vähän järkeä matkassa ja luottaa omiin vaistoihinsa, niin ei pitäisi olla mitään hätää.


Ja kaikki meni tosi hyvin! Kahdella ensimmäisellä kyydillä pääsin n. puoli tuntia eteenpäin, ja kolmannella sitten perille asti. Ensiksi olin nuoren tosi mukavan paikallisen pojan kyydissä, sitten tosi sympaattisen Johnny Cashia kuuntelevan eläkeläismiehen kyydissä, joka oli itse reissannut maailmaa tosi paljon. Viimeiseksi pääsin Queenstownissa asuvan nuoren pariskunnan kyytiin, jotka fiilistelivät Michael Jacksonin musiikin tahtiin. Sain myös kuulla hyvää Uusi-Seelantilaista rokkia, ja mielenkiintoisen maorilegendan Queenstownin järven synnystä. Kaikki meni jotenkin helposti ja mukavasti, eikä kyytejä tarvinnut 20 minuuttia enempää odotella.



 


Queenstown on tunnettu hyvien extreme-lajien harrastusmahdollisuuksista ja hyvästä yöelämästä. Mun henkilökohtainen kohokohtani kaupungissa oli kuitenkin jokin aivan muu, ja se oli järven edustalla auringonlaskussa pianoa soittava Mathias Piano Man. Siinä hetkessä oli jotain aivan erityistä, kun vaan katseli sitä upeaa näkyä kun aurinko laskeutui vuorien taakse ja kuunteli aivan uskomattoman herkkää ja kaunista pianonsoittoa. Kaikki ihmiset kerääntyivät siihen ympärille ja vaan katselivat maisemia nauttivat musiikista. Se oli jotenkin sellainen hetki jota ei pysty sanoin selittämään. 

Queenstownista tein päiväretken Wanakaan, jossa pääsi tosi söpöön leffateatteriin. Yhdessä ainoassa salissa oli erilaisia sohvia ja tuoleja, joista sai valita mieluisimman. Elokuvan keskikohdassa valkokangas pimeni, jolloin sai mennä ostamaan juuri uunista tulleita ihania suklaakeksejä ja teatterin omatekemää jäätelöä. Sitten vaan takaisin löhöämään salin sohville leffaa katsomaan uusien herkkujen kanssa. Näinhän sen pitäisi aina mennä!

Leffaa pystyi myös seuraamaan tuosta söpöstä autosta :)
                                    
Wanakan jälkeen kävin Milford soundissa, josta menin Franz Joseph Glacieriin, josta jatkoin Hokitikaan. Hokitikasta Nelsoniin ja sieltä kohti pohjoissaarta ja Aucklandia. 








Nyt olen Aucklandissa ja huomiseksi ystävänpäiväksi ei olisi kyllä voinut parempaa lahjaa toivoa, kuin Oonan saapumista tänne mun luo!!! Vaikka olenkin nauttinut yksin matkustamisen tuomasta vapaudesta, on kiva päättää reissu yhdessä ihanan ystävän kanssa. Ja viikon päästä lento Australian Cairnsiin, jeee!!!